Heräs aamulla eilisillan hepenissään
vähän kärsinyt Kaisaniemen puisto.
Se kuiskas hei hyvää huomenta,
kuuntele tää,
sun murhees kohta enää muisto!
Ja silmät kii-ii-iinni,
mä sanoin nii-iin niin niin
ja keinui maa,
ja puisto jatkoi supatteluaan.
Se sanoi nouse ja paa
huuliisi punaa,
nyt vähän näyttää siltä
et maailma ei loppunutkaan,
vielä sun pää
on surusta raskas,
mut se sellaiseksi ei jää.
Sun tiesi ne päätyvät hyvään.
Aamu on lämmin, tutuntuntuinen,
se kantaa mua kuin lasta.
Kun jaksan mä tästä kotiini kävelen
ja jossain sä tulet mua vastaan.
Silmät kii-ii-iinni
mä sanoin nii-iin, niin niin
ja keinui maa,
ja puisto jatkoi supatteluaan.
Se sanoi nouse ja paa
huuliisi punaa,
nyt vähän näyttää siltä et maailma ei loppunutkaan,
vielä sun pää
on surusta raskas mut se
sellaiseksi ei jää.
Nouse ja paa
huuliisi punaa,
nyt vähän näyttää siltä et maailma ei loppunutkaan,
vielä sun pää
on surusta raskas mut se
sellaiseksi ei jää.
Nousisit vaan,
nyt vähän näyttää siltä et maailma ei loppunutkaan,
vielä sun pää
on surusta raskas mut se
sellaiseksi ei jää.
Sun tiesi ne päätyvät hyvään,
kun hengität hengitä syvään.
Sun tiesi ne päätyvät hyvään,
kun hengität hengitä syvään.
Koskaan ei pitäis odottaa
puolta tuntia kauempaa,
ja silti täällä oon.
Vieraspöydässä tapellaan,
soitan ja se menee vastaajaan,
ja silti täällä oon.
Mut ei se mitään,
mä kestän mitä vaan,
vaikka suuhuni pakkasella rautaa.
Mä osaan kieltää ja vakuutta,
mä osaan selittää ja tietää,
ettei maailma lopu siihen jos et tuu,
se jatkaa vaan kieroostaan
täynnä surujaan,
ja vaikeena kestää.
Ja niin mä toivon että oisin joku muu,
ja jukeboksi soi ja mä en mitään voi
ja kohta valot on pois
ja lattiaa pestään.
Koskaan ei pitäis odottaa
puolta tuntia kauempaa,
ei tän näin pitänyt mennä.
Ovi käy, se on joku toinen,
Åke luulee että mä flirttailen,
ei tän näin pitänyt mennä.
Mut ei se mitään mä kestän mitä vaan,
kuulla mitä musta takanapäin puhutaan:
Mä osaan nauraa ja vakuuttaa,
mä osaan järkeillä ja tietää,
ettei maailma lopu siihen jos et tuu,
se jatkaa vaan kierrostaan
täynnä surujaan
ja vaikeena kestää.
Ja niin mä toivon että oisin joku muu,
ja jukeboksi soi
ja mä en mitään voi
ja kohta valot on pois
ja lattiaa pestään.
Tiedän, ettei maailma lopu siihen jos et tuu,
se jatkaa vaan kierrostaan
täynnä surujaan
ja vaikeena kestää.
Ja niin mä toivon että oisin joku muu,
ja jukeboksi soi
ja mä en mitään voi
ja kohta valot on pois
ja lattiaa pestään.
Tiedän, ettei maailma lopu siihen jos et tuu,
se jatkaa vaan kierrostaan
täynnä surujaan
ja vaikeena kestää.
Ja niin mä toivon että oisin joku muu,
ja jukeboksi soi
ja mä en mitään voi
ja kohta valot on pois
ja lattiaa pestään.
Kommentit